EU haluaa merkinnät tekoälysisältöön. Luin säännöt, ettei sinun tarvitse

Elokuun 2. päivä astuivat voimaan EU:n tekoälyasetuksen läpinäkyvyyssäännöt. 50 artikla päättää, milloin tekoälyllä tehty sisältö tarvitsee merkinnän.

Generoin sisältöä tekoälyllä joka päivä – mm. ohjelmallista SEO:ta, sanastoja ja some-postauksia. Pelkkien LinkedIn-paniikkipostausten sijaan luin ne varsinaiset säännöt: asetuksen, komission ohjeet 20. heinäkuuta ja käytännesäännöt 10. kesäkuuta.

Lyhyt versio: tämä on paljon simppelimpi juttu kuin paniikki antaa ymmärtää, ja yksi poikkeus tekee suurimman osan työstä. Mutta jos yrityksenne julkaisee tekoälysisältöä isolla volyymilla tai jos olet vibekoodannut työkalun, joka generoi sitä, velvoitteet on nyt todellisia, ja niiden uhkana on sakot: enintään 15 miljoonaa euroa tai 3 % globaalista liikevaihdosta.

Tämä artikkeli käsittelee sitä, mikä oikeasti muuttui.

Selvitä ensin, kumpi hattu päässäsi on

Laki jakaa maailman tarjoajiin ja käyttöönottajiin.

Olet tarjoaja, jos rakensit generatiivisen työkalun ja olet käyttöönottaja, jos käytät sellaista (ChatGPT, Midjourney, Claude, ihan sama) työksesi. Markkinointitiimi on käyttöönottaja. Founderi, joka julkaisee tekoälyblogitekstejä, on käyttöönottaja.

Jos vibekoodattu viikonloppuprojektisi generoi tekstiä tai kuvia muille ihmisille, onneksi olkoon, saatat olla nyt tarjoaja. Tarjoajan pitää varmistaa, että tuotokset on merkitty koneluettavassa muodossa ja tunnistettavissa tekoälyn tuottamiksi, esimerkiksi vesileimojen tai alkuperämetadatan avulla. Ennen 2.8. markkinoilla olleet työkalut saivat armonaikaa 2.12.2026 asti, kun taas uudet tarvitsevat tämän heti.

Parvella sisältö- ja some-agentit luonnostelevat ja julkaisevat sisältöä päivittäin, ja kasvustrategi vastaa kaiken julkaistavan laadusta. Paina tuo asetelma mieleen, sillä laki palkitsee sen kohta.

Blogiteksti ei todennäköisesti tarvitse merkintää

Tekoälyllä tuotettu teksti tarvitsee merkinnän vain, kun sen julkaisutarkoitus on tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista. Näitä ovat politiikka, terveys, turvallisuus, ympäristö ja kuluttajansuoja. SaaS-ländäri ei ole yleisen edun asia, sanoi pitch deckinne mitä tahansa.

Mutta silloinkin on poikkeus, joka kattaa useimmat oikeat sisältöoperaatiot: merkintää ei tarvita, jos teksti on käynyt läpi ihmisen tarkastuksen ja joku kantaa siitä toimituksellisen vastuun.

Sen tarkastuksen pitää tosin olla todellinen. Ohjeiden mukaan ihmisen, jolla on asiaan riittävä osaaminen, pitää käydä läpi sisällön substanssi ja hänellä pitää olla valta hyväksyä, muuttaa tai hylätä teksti. Eli esimerkiksi oikoluku ei riitä, eikä myöskään otsikon vilkaisu samalla kun automaatio julkaisee tekstin.

Isossa kuvassa tähän liittyy muutakin kuin compliance. Tekoälyhakukoneet, jotka päättävät näkyvyydestä, palkitsevat samaa asiaa jota laki nyt palkitsee: validoitua ihmistä, jolla on substanssia. Google on virittänyt laatujärjestelmiään vuosia kohti osoitettua kokemusta ja oikeaa tekijyyttä, ja kielimallit valitsevat lähteensä sieltä, missä on uskottavuussignaaleja: oikeita nimiä ja asiantuntemusta, joka on vastuussa tekstistä. Kirjoitin vuosi sitten, että näkyvyys korvautuu uskottavuudella. Asetus osoittaa nyt samaan suuntaan, johon algoritmit olivat jo menossa.

Eli tekoälytekstin compliance-kysymys on täsmälleen sama kysymys, josta jankutan koko ajan laatukysymyksenä: onko joku ihminen oikeasti lukenut tämän ja laittanut nimensä sen alle?

Jos on (näin ajan omat pSEO-buildini, ja tämä on kirjaimellisesti myös Parvin toimintamalli), olet kunnossa. Jos rakensit täysin automaattisen julkaisuhimmelin, jossa kukaan ei lue mitään, EU haluaisi nyt jutella. Niin tosin varmaan lukijasikin, jos niitä enää tässä vaiheessa edes on.

Kuvia koskee syväväärennössääntö

Kuvasääntö ei välitä yleisestä edusta. Se välittää syväväärennöksistä, ja määritelmä on leveämpi kuin sana antaa ymmärtää: se on tekoälysisältöä, joka muistuttaa olemassaolevia henkilöitä, esineitä, paikkoja tai tapahtumia, ja näyttää erehdyttävästi aidolta.

Heinäkuun ohjeet vetivät tähän muutaman hyödyllisen rajan:

Fotorealistiset tekoälyihmiset kuuluvat tähän kategorisointiin, mukaan lukien virtuaali-influencerit ja realistiset tekoälyavatarit. Puhtaasti fiktiivinen henkilö voi jäädä määritelmän ulkopuolelle, mutta mitä lähempänä ollaan lopputulosta, että tämä voisi olla todellinen valokuva jostakusta, sitä varmemmin se on asetuksen piirissä.

Ilmiselvän mahdoton sisältö on asetuksen ulkopuolella, ja komission oma esimerkki on ihmisen kokoinen kapybara. EU-lainsäädännössä on siis nyt kapybarapykälä. Joku Brysselissä sai palkkaa tämän lauseen kirjoittamisesta.

Kuvitukset ja selvästi tyylitellyt kuvat ovat ulkona, ja fotorealismi ratkaisee.

Tässä markkinoinnin näkökulmasta tärkein raja: taiteellinen poikkeus ei pelasta mainoksia. Ohjeiden mukaan poikkeus ei sovellu, kun informatiivinen tai kaupallinen tarkoitus on hallitseva. Jos kampanjassa on fotorealistinen tekoälyllä tehty tuotekuva tai tekoälyllä luotu ”asiakas”, siihen tarvitaan näkyvä merkintä heti, kun katsoja näkee kuvan ensimmäisen kerran. Näkyvä tarkoittaa, että ihminen huomaa merkinnän ilman mitään työkaluja. Pelkkä tiedostoon upotettu metadata ei siis riitä, eikä myöskään merkintä, joka rajautuu pois esimerkiksi storyssa.

Värikorjaus, kohinanpoisto ja normaali retusointi eivät ole manipulointia. Kenenkään ei tarvitse merkitä valaisun fiksausta.

Mitä tehdä tällä viikolla

Lajittele sisältö kolmeen koriin: tekoälyn generoima, tekoälyavusteinen ja ihmisen tekemä. Tieto tarvitaan muutenkin, eivätkä tiedostonimet tällä hetkellä tiedä sitä. Korjaa se.

Tee tekstin ihmistarkastuksesta eksplisiittinen: yleensä tämä on nimetty henkilö, joka oikeasti lukee ja jolla on valta hylätä, ja tarkastus kirjataan ylös. Teet tämän luultavasti jo, ja nyt se on myös juridinen velvollisuutesi.

Kuville yksi sääntö: fotorealistiset tekoäly-ihmiset, -paikat ja -tapahtumat saavat näkyvän ”tekoälyllä tuotettu” -merkinnän ensikohtaamiseen, tyylitelty ei. Epäselvässä tapauksessa kannattaa kysyä, uskoisiko tuntematon tätä valokuvaksi.

Älä poista alkuperämetadataa julkaisuputkessa. Työkalut alkavat kirjoittaa sitä sisään, ja sen hiljainen poistaminen on huono veto, johon on liitetty sakko.

Jos rakensit generatiivisen työkalun, koneluettava merkintä on sinun vastuullasi rakentajana, ei käyttäjiesi. Se on tehtävä nyt, tai joulukuuhun mennessä jos julkaisit ennen elokuuta.

Vanha sisältö on turvassa. Mitään ennen 2.8.2026 generoitua ei tarvitse merkitä takautuvasti. Suomessa valvonta menee olemassa olevien markkinavalvontaviranomaisten kautta, ja Traficom toimii yhteyspisteenä. Toimivaltuudet ovat olleet voimassa tammikuusta asti.

Se osa, josta tykkään

Olen kirjoittanut aiemmin, että jokainen tekoälykirjoitustyökalu kuulostaa samalta ja että tekoäly ei tappanut SEO:tasi, heikkolaatuinen sisältösi tappoi. Kumpikin perustuu siihen, että ongelma ei koskaan ollut se, että kone teki jutun, vaan se, ettei kukaan ihminen tarkastanut juttua.

Ja sama kuvio näkyy kaikkialla, kun sitä alkaa katsoa. Se on yksi syistä, miksi lähdin pääomasijoitushommista. Kyllästyin lukemaan pitchejä, jotka eivät enää sanoneet mitään, koska ne olivat puhdasta sloppia: tekoälygeneroituja, kiillotettuja ja lähetettyjä ilman, että kukaan välitti siitä, mitä niissä luki.

50 artikla on aika lailla samaa mieltä. Teksti, josta oikea ihminen kantaa vastuun, ei tarvitse merkintää. Sloppi, jonka automaatio julkaisi kenenkään katsomatta, tarvitsee varoitustarran.

EU teki juuri tästä juridisen kategorian.

Tiedoksi: tekoäly luonnosteli tämän tekstin, ihminen kävi sen substanssin läpi ja kantaa siitä toimituksellisen vastuun. Se ihminen olen minä, oikea alan asiantuntija, jonka voi varmistaa LinkedInistä. Sisällön kytkeminen vastuulliseen asiantuntijaan on juuri se signaali, jota sekä laki että tekoälyhakukoneet nyt palkitsevat. Siinä koko compliance-tarina, ja se mahtuu yhteen kappaleeseen.

Mari Luukkainen

Slop Cannon

Ex-pääomasijoittaja, täysipäiväinen rakentaja. Oma ennätys: 349 GitHub-committia päivässä. Löydät minut GitHubista ja osoitteesta mariluukkainen.com.

Tutustu tarkemmin henkilöön Mari Luukkainen